Hei pitkästä aikaa! Täällä Meksikossa kaikki hyvin. Melko paljon perusarkea, mutta päästiin myös vähän matkustamaan. Tässä pieni reissupäivitys :)

Yksi kivoimpia kokemuksia vaihdossa tähän mennessä oli tämä viikonloppu. Matkustettiin äitin ja mummon kanssa lauantaiaamuna Méridaan, haimme sielä asuvan Juan Pablon kyytiin ja suuntasimme Mucuyuche cenoteen. Cenotes ovat vähän kuin luolia, joissa on vettä. Ne syntyivät, kun meteoriitti laskeutui Méridaan. 

Olen ehtinyt olla Meksikossa nyt vähän yli kolme viikkoa. Ihan hullua, miten nopeasti aika on mennyt. Olen ehtinyt nähdä ja kokea jo paljon. Olen oppinut niin paljon tästä maasta, sen kulttuurista ja ihmisistä. Tässä pieni kertaus elokuusta ja muutamia kuvia. 

Vietimme viime viikonlopun Telchac Puertossa, Jukatanin niemimaalla. Kaikille etelän piirin vaihtareille oli järjestetty leiri. Meitä oli yhteensä noin 80, joista melkein 20 oli brasilialaisia. Suomesta meitä oli kaksi, minä ja Sivia. Viikonloppu oli aivan ihana ja ikimuistoinen. Tutustuin hyvin moneen uuteen vaihtariin ja sain uusia ystäviä. Meillä oli niin hauskaa ja paikka oli aivan upea. Ikävöin tätä reissua jo nyt

Saavuin Ciudad del Carmeniin sunnuntaina puoli seitsemän aikaan illalla. Olin sattumalta perheeni kanssa samalla lennolla, joten tapasin heidät jo Meksiko Cityn lentokentällä. Annoimme poskipusut ja lähdimme yhdessä syömään. Meksikossa annetaan yksi poskipusu. Lento Ciudad del Carmeniin oli lyhyt ja meni hyvin. Astuessani ulos lentokoneesta olin iloinen, että olen perillä ja hyvin innoissani uudesta kotikaupungista. Lentokoneen ikkunasta näin paljon värikkäitä taloja ja pitkän rantaviivan. Sää Carmenissa oli hyvin lämmin, vaikka oli jo ilta ja Aurinko oli jo laskemassa. Perheeni otti matkatavarani ja he menivät aulaan odottamaan, kun taas itse odotin suurempaa matkalaukkuani. Saatuani sen jatkoin matkaa ja hymy levisi kasvoilleni, kun pian näin kyltin, jossa luki "Bienvenidos" (tervetuloa). Kuulin taputusta ja hurrausta. Olin hämmästynyt, miten moni oli tullut lentokentälle odottamaan minua. En osannut odottaa mitään tällaista. Sain antaa noin 20 poskipusua ja halia, otimme paljon kuvia, sain upeita kukkia ja tapasin myös tulevat perheeni. Vastaanotto oli hyvin lämmin ja kaikki oli niin mukavia. 

Nyt se oikeasti tapahtuu. Kahden päivän päästä istun lentokoneessa matkalla kohti uutta seikkailua toiselle puolelle maapalloa. Ihan hullua, mutta niin siistiä. Olen haaveillut tästä niin pitkään, joten tuntuu epätodelliselta. Unelmani on nyt toteutumassa. Iso kiitos siitä kuuluu perheelleni ja rotareille. Vähän jännittää, mutta melko vähän. Enemmänkin olen innoissani ja odotan jo lähtöäni.  Pakkaaminen tosin vähän vielä kesken... Tuleva perheeni vaikuttaa ihanalta ja on ollut kiva päästä viestittelemään espanjaksi Meksikon nuorisovaihtovastaavan kanssa.