Hola amiguitos! Tänään kurkataan meidän viimeiseen yhteiseen piirin vaihtaritaritapahtumaan, joka pidettiin Chetumalissa. Viikonloppu sisälsi kaikkea kanoottireissusta karaoken laulamiseen.
Matkasimme Chetumaliin Rotaryn konferenssiin. Piirin puheenjohtaja vaihdettiin ja pidettiin konferenssi. Kaikki piirin vaihtarit saapuivat sinne, joten pääsimme vielä kerran viettämään aikaa kaikkien kanssa. Monia en ollut nähnyt tervetuloleirin jälkeen. Vaihdoimme myös viimeisetkin pinssit. Rotareilla oli puheita tms, mutta meitä ei päästetty sinne. Saimme kuitenkin tehdä lippukulkueen. Kaikki kantoivat oman maansa lippua. Pääsimme ylpeinä Sivian kanssa edustamaan Suomea.
Illalla jokaisen kaupungin vaihtarit pitivät esityksen. Lauloimme Ciudad del Carmen laulun ja tanssimme. Illallistimme myös, jonka jälkeen pääsimme laulamaan karaokea ja tanssimaan. Ikimuistoinen ja hyvin hauska ilta.
Löysimme hotellilta kuntosalin, joten päätimme kahden ystäväni kanssa herätä ajoissa reippailemaan. Päivä lähti hyvin käyntiin. Söimme hyvän aamupalan ja bussin suunta oli kohti laguunia. Paikan nimi oli Huay- Pix, mutta se oli aivan Bacalarin lähistöllä. Vesi oli mielettömän sinistä ja kirkasta. Kuin paratiisi. Kävimme uimassa ja ystävien kanssa kanoottiretkellä. Meloimme ensin saareen, jonka jälkeen suunta oli kohti Belizeä. Ihan sinne asti ei päästy, mutta pikkuseikkailulla käytiin. Puhelimiakaan ei otettu mukaan. Nautittiin vaan hyvästä säästä ja seurasta. Parhaita muistoja <3
Aloimme myös keräämään nimmareita lippuihin. Pelasimme lentopalloa, söimme ja juttelimme, kunnes oli aika jättää laguuni ja palata hotellille peseytymään. UV-indeksi oli kova ja varmaan puolet meistä paloi. Hups. Itse vältyin onneksi palamiselta, vaikka vietimmekin monta tuntia ulkona.
Ilta jatkui kulkueella lippujen kanssa. Kävimme kulkueen päätteeksi kuuntelemassa musiikkiesitystä.
Kolmantena päivänä oli myöhäinen lähtö, joten kävimme urheilemassa ja aamupalalla. Kävimme ottamassa ryhmäkuvan kaikkien kanssa, jonka jälkeen oli vapaa-aikaa. Vietimme sen uima-altaalla ja myöhemmin laittauduimme. Illalla luvassa oli nimittäin gaala. Valmistauduimme yhdessä ja laitoimme pitkät juhlavat mekot.
Illallistimme, kuuntelimme esitäyksiä, otimme kuvia ja juttelimme. Ihmiset myös tanssi. Menimme mukaan ja ilta päättyi taas karaokeen.
Seuraavan aamun lähtötunnelmat oli haikeat. Osaa ihmisistä en tule enää ikinä näkemään. Meitä oli kuitenkin reilut 80. Olen kuitenkin kiitollinen kaikista uusista ihmisistä ja yhdessä jaetuista hetkistä. Ja onneksi meitä carmenilaisia oli jo 17 ja parhaat ystäväni asuvat samassa kaupungissa. Pääsemme asumaan vielä yhdessä loppuajan samassa kaupungissa.
Lisää kommentti
Kommentit