Agosto en México

Ruoka täällä on tosi hyvää, mutta tosi erilaista. Monet ruuat on tulisia tai niihin enemmänkin lisätään tulisia kastikkeita, chiliä tai jalapenoa. Myös monissa karkeissa ja herkuissa on chiliä tai jotain muuta tulista, mikä on mun mielestä vähän hassua. Yks mun lempiruoka täällä on panuchos. Se on vähän kuin kaksi pientä torilla paistettuna ja välissä on lihaa tai juustoa ja päälle laitetaan yleensä salsaa. Tykkään myös tacoista tosi paljon.

Myös espanja on parantunut. Oli ehdottomasti helpompi sopeutua, kun puhuin jo jonkun verran valmiiksi, mutta on ollut kiva huomata, miten kieli on kehittynyt näinkin lyhyessä ajassa. Koulussa kaverit sanoivat minulle, että ymmärrän jo enemmän ja puhun paremmin kuin ekoina päivinä. Koulussa kovin moni ei osaa englanniksi juuri muuta kuin kertoa oman nimensä. Opetus on myös hyvin perustasoa ja monesti opettaja ei edes opeta mitään. Monilla tunneilla tehtävät ovat sellaisia, että pitää kertoa opettajalle esimerkiksi kymmenen verbiä ja ihmiset jonottaa opettajan luokse. Siihen menee koko tunti.

Koulu on muutenkin tosi erilaista täällä. Isoäiti Rosa kertoi minulle, että monesti opettajatkaan ei tiedä mitä ne opettaa ja ylipäätänsä koulutus etelässä on paljon huonompaa kun pohjoisessa ja Meksikon ihan eteläosassa on paljon ihmisiä jotka ei osaa lukea tai kirjoittaa. Ihmiset koulussa on tosi uteliaita ja innokkaita. Mun luokkalaiset on myös tosi hauskoja, joten koulussa on ihan viihtyisää. Välillä välitunneilla ihmiset luokassa on kyllä kuin yks apinalauma. Täällä on melko helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Mun koulussa myös meitä vaihtareita on kymmenen, joten välillä nähdään myös porukalla koulussa ja ollaan myös tehty juttuja vapaa-ajalla. Koulussa ei ole ruokailua samalla tavalla kuin Suomessa. Sielä on kuitenkin vähän kuin kahvila, mistä voi ostaa ruokaa ja sielä ollaan käyty aina syömässä. Ruoka on myös oikeasti hyvää ja olen maistanut monia uusia meksikolaisia ruokia koulussa. Pihalla on paljon iguaaneja ja välillä niitä saattaa nähdä kurkistamassa luokkien ikkunoista. Yksi tyttö kertoi, että kerran kun hän söi ulkona ja katsoi muualle, iguaani oli hypännyt pöydälle ja syönyt hänen ruokansa.

Olimme ensimmäisen viikonloppuni Méridassa. Käytiin ostelemassa sielä asuvalle pojalle ruokaa ja kodintarvikkeita. Kävimme myös kiertelemässä kaupunkia. Lauantaina sielä oli perinteisiä meksikolaisia tansseja. Kävimme syömässä muun muassa perinteistä Jukatanilaista ruokaa. Tarjoilijoilla oli päällä Jukatanille tyypilliset kukkamekot ja yksi heistä opetti minulle hieman mayojen kieltä. Se oli tosi erilaista kuin espanja. Kävimme myös shoppailemassa ja sukulaisilla kylässä. Méridassa yhdessä ostoskeskuksessa oli jää, joten kävin Juan Pablon kanssa luistelemassa. Se oli oikein kivaa.

Vaihtovuosi on siis lähtenyt hyvin käyntiin ilman mitään suurempia haasteita. Pidän paljon perheestä ja kaupungista. Kertaakaan ei ole myöskään ollut turvaton olo. Carmenin on sanottu olevan turvallinen. Kotona porttia tai oviakaan ei edes lukita. Mutta ei tarvi kauhistua mummu, tuolla on neljä melko isoa koiraa niin ei ole ulkopuolisia näkynyt. En ole kylläkään yksin liikkunut ulkona vaan aina jonkun kanssa ja minut ajetaan autolla kaikkialle. Lämpöönkin on alkanut ehkä vähän tottua ja huoneessani on ilmastointi. Kouluaamuisin olen yleensä melko väsynyt, koska tunnit alkaa seitsemältä. En ihan ymmärrä, milloin meksikolaisen nukkuu. Olen ehtinyt myös käydä myös syntymäpäiväjuhlissa, elokuvissa ja uimassa monta kertaa. Käyn uimassa samaan aikaan kuin äitini. Välillä en ole ymmärtänyt valmentajan juttuja, mutta yleensä muilta näkee aika hyvin. Menen ensiviikolla myös koulun jalkapallojoukkueeseen, jos espanjan tunnit ei satu päällekkäin. Ensi viikonloppuna menemme myös Méridaan ja käymään cenotes nimisissä luolissa, joissa pääsee uimaan. Innolla odotan, mitä kaikkea syyskuu tuo tullessaan. Kiva kun seuraatte mun matkaa ja saa laittaa kysymyksiä jos tulee mieleen :)