Mayakulttuuria, sombreroja ja luiden putsausta

Viime tiistaina teimme melko spontaanisti reissun Campechen osavaltiossa joidenkin kaupungin vaihtareiden ja rotareiden kanssa. Sain kutsun matkalle edellisenä päivänä ja seuraavana aamuna olimme jo liikkeellä. Itse en tosin voinut noin vain lähteä, koska rotariklubini ei halunnut päästää minua. Lopulta kuitenkin host-äitini avulla ja papereiden täyttämisellä sain luvan reissuun.

Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla noin viden aikaan. Matkalla nukuimme ja pelasimme myös vähän korttia. Ensiksi matkustimme Hecelchakániin, jossa söimme aamupalaksi tacoja. Meille opetettiin myös muutamia sanoja mayan kielellä.

Hecelchakánista matkasimme Pomuchiin, jossa suuntasimme ensiksi hautausmaalle. Hautausmaa juontaa juurensa 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkupuolelle. Hautausmaa tunnetaan erityisesti Maya-kulttuurin perinteistä, jossa kuolleiden muistaminen ja juhliminen on hyvin erilaista kuin monissa muissa kulttuureissa. 

Samalla viikolla oli kuolleiden päivä, jonka takia se oli vilkkaampi kuin muina vuodenaikoina. Luurangot oli aseteltu koristeellisiin puulaatikoihin ja kuka vain joka hautausmaalle menee, pystyy valokuvaamaan ja katselemaan niitä. Joillain luurangoilla oli myös hiukset tai ihoa jäljellä. Näimme kun paikallinen nainen puhdisti isoäitinsä luita. Hän oli kuollut noin kolmekymmentä vuotta sitten. Tuntui vähän oudolta ja melkein karmivalta, koska en ole nähnyt aiemmin vastaavaa. Kuulin myöhemmin, että myös monille meksikolaisille tämä perinne on erikoinen. Kyseinen hautausmaa on ainoita maailmassa, jossa tehdään näin. Meille kerrottiin, että ainoastaan Jukatanin niemimaalla on joku vähän vastaavanlainen hautausmaa.

Hautausmaa oli värikäs. Haudat oli maalattu kirkkailla väreillä ja niitä koristivat kukat. Joillekkin haudoille oli myös laitettu ruokia ja juomia, joista kuolleet pitivät. Esimerkiksi yhden luurangon vierellä oli olut. 

Seuraavaksi suuntasimme paikalliseen leipomoon maistamaan ”pan de Pomuchia” eli Pomuchin leipää. Se sisälsi kinkkua, juustoa ja jalopenoa. Törmäsimme myös australilaiseen pariskuntaan, jotka olivat reissaamassa Eteläistä Meksikoa. 

Leipomolta matkasimme Bécalin kylään. Hyppäsimme pienten ”autojen” kyytiin. Kuvasta näkee parhaiten, mutta muistuttaa vähän Thaimaan tuk tukkeja. Tämä oli hauska ja tunnelmallinen matkustusmuoto. Saavuimme paikkaan, jossa tehdään sombreroja. Meille näytettiin, kuinka he valmistavat sombreroja. Oljet tehdään kasvista ja värit ovat kaikki luonnollisia esimerkiksi kukista. Sombrero valmistettiin vähän kuin luolassa, koska kosteus oli hyvä valmistukselle. Yhden sombreron tekemiseen voi mennä jopa 10 päivää, mutta kaikista yksinkertaisimman voi tehdä kahdessa päivässä. Kuvassa näkyvä nainen kertoi, että kyseisen sombreron valmiiksi saaminen tulee kestämään vielä noin kaksi päivää. Ostin paikasta viuhkan, käsikorun ja luurangon muistoksi. 

Seuraavaksi suuntasimme Campechen kaupunkiin. Täälläkään en ollut aiemmin vieraillut. Menimme museoon, joka kertoi mayoista. Tosin ennen sitä kävimme viereisessä metsässä kävelemässä. Tämä ei tainnut kuulua päivän ohjelmaan, mutta pari vaihtaria suuntasi sinne ja pian kaikki muutkin mentiin. Museo oli mielenkiintoinen ja opin esimerkiksi, miten mayat kirjoittavat numerot. Näimme myös miten kuoltuaan merkittävät henkilöt peiteltiin koruilla ja arvokkailla esineillä. Näimme myös kartasta, kuinka paljon arkeologisia rakennelmia Mayojen alueella on ollut. Mayojen museon jälkeen vierailimme myös merirosvomuseossa. Siellä näimme, millaisia laivat olivat ja millaista oli merisosvojen elämä.

Museoiden jälkeen menimme vielä käymään paikallisessa ostoskeskuksessa. Söimme ja shoppailimme. Sielä oli vähän enemmän kauppoja, kuin meidän kaupungissamme, mikä oli kiva. Ciudad del Carmenissa nimittäin ei turhan paljoa ole päässyt shoppailemaan. Tämän jälkeen matkasimme takaisin kotikaupunkiin. Reissu oli oikein opettavainen ja mukava. Onneksi pääsin mukaan! Terveisiä Suomeen <3 Paljon olisi muutakin kerrottavaa, mutta päivitän heti kun ehdin.